Ars Kärsämäki 2008

TAITEILIJAT:

Erika Erre

Erika Erre levittäytyy ja valtaa alaa leimasimellaan. Hän leimaa seiniä, joissain kohdin tuskin erottuvasti, ja toisaalla massiivisesti. Kauempaa näyttää siltä, että seinillä olisi vain jotain tummaa kasvustoa, mutta lähelle mentäessä nähdään että se koostuukin kirjaimista.

Tonja Goldblatt (1977 Joensuu)

Asuu ja työskentelee Turussa. Ars Kärsämäki 2008 -näyttelyn teoskokonaisuus "Kokonaisuudesta irrallisia yksittäisiä kohteita" kommentoi Turun päättäjien tapaa ratkaista kysymykset vanhojen talojen suojelusta. Tapana on jättää rakennukset tyhjilleen, kunnes ne rapistuvat siihen kuntoon, ettei niissä ole enää mitään suojeltavaa, tai jos myönteinen suojelupäätös sattuu uhkaamaan, rakennusten palonarkuus kasvaa räjähdysmäisesti ja ne tuhoutuvat "vahingossa" tulipalossa. Ottamatta mitenkään kantaa kaupunkisuunnitteluun suojelun puolesta taikka vastaan, on ikävä huomata, että ratkaisu tuntuu kerta toisensa jälkeen löytyvän tulitikkuaskista.

Antti Hämäläinen

Antti Hämäläinen vertailee asumista Kärsämäen ja maailman metropolien välillä. Mitkä ovat edellä mainittujen paikkojen plussat ja miinukset? Löytyykö jotain yhteistä?

Hanna Jaanisoo (os. Vihriälä, 1974 Oulainen)

Opiskellut mm. Limingan Taidekoulussa, Lapin Yliopiston Taiteiden tiedekunnassa, Viron kuvataideakatemiasta hän on valmistunut kuvanveistäjäksi ja kuvatataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta Helsingistä.

Suomen kuvanveistäjäliiton ja Tampereen taiteilijaseuran jäsen.

Heikki Lappalainen (1985 Ulvila)

Tällä hetkellä Turussa asustelevalta Lappalaiselta on esillä lopputyönäyttelyn satoa sekä jotain pientä uudempaa. "Siivouspäivä" ja muut teokset koettavat rikkoa merkityksiä ja ajatuksia, ja ehkä rakentaa palasista uusia.

Heidi Lunabba

Megafån-ryhmä

Vuonna 2005 peruustettuun taiteilijaryhmään kuuluvat Fredrika Biström, Freja Bäckman ja Heidi Lunabba. Projekteillansa he haluavat aktivoida ihmisiä, esittää kysymyksiä sekä tehdä taidetta, joka antaa katsojalle mahdollisuuden osallistumiseen.

Ryhmänä Megafån on kiinnostunut aktivismin ja taiteen kosketuspinnoista. He toivovat taiteen toimivan yhteydenpidon foorumina ja luovan erilaisia tiloja, joissa ihmiset voivat kohdata. He pyrkivät myös siihen, ettei taide ainoastaan kommentoi tai heijasta yhteiskuntaa, jossa elämme vaan osallistuu myös aktiivisesti sen luomiseen.

Ars Kärsämäkeen Megafån osallistuu esittämällä Feministitapetti-projektin, joka on ollut heidän ensimmäinen yhteinen projektinsa.

Antton Mikkonen (1987)

Mikkosen teos rinnastaa massatuotteen vahvasti kristilliseen symboliikkaan. Populaarikulttuuria heijastavat kulutustuotteet ylevöityvät Mikkosen taiteessa uuteen merkitykseen. Mikkonen opiskelee Kuvataideakatemiassa kuvanveiston osastolla.

Kalle Nieminen (1978 Harjavalta)

Kuvataiteilija, asuu ja työskentelee Helsingissä.

Sanna Pajunen

Mimosa Pale

Kaija Papu (1980)

Tamperelainen kuvataiteilija käsittelee usein teoksissaan normista poikkeamista huumorilla ja ironialla höystettynä. Papulla on esillä Navetassa valokuvainstallaatio Rakastan sinua ikuisesti, joka on monumentti yksipuoliselle rakkaudelle, sekä Jana Sterbak knew we"d be a perfect match -installaatio, josta jokainen vierailija voi ottaa mukaansa yhden valokuvan.

Jarkko Rantanen

Ella Tahkolahti

Opiskelija Kuvataideakatemiassa Tila-ajan osastolla, 4.vuosikurssi

Terhi Ylimäinen

Työryhmä Saiyar, Kiviharju, Mikkonen & Truhponen

Tehdessämme elokuvaa "Novy Roku", me leikimme yhden Krakovaan suuntautuneen matkan ajan puolalaista elokuvaryhmää, joka toteuttaa dokumenttia puolalaisista nuorista. Elokuva keskittyy puolalaisen nuoren parin ja heidän ystäviensä Uuden Vuoden viettoon. Elokuvassa puhumme "leikkipuolaa": keksittyä ja improvisoitua kieltä, joka pyrkii kuulostamaan puolalta, siis kieleltä jota kukaan työryhmästämme ei osaa. Elokuvaa ei ole tekstitetty, kielen merkityksiä ei ole avattu. Halusimme tutkailla kuvakieltä suhteessa puhuttuun kieleen, sitä miten elokuvan keinoin voi kertoa tunnistettavia asioita riippumatta puhutun kielen merkityksistä ja rakenteista.

Halusimme myös tehdä dokumentin näköisen elokuvan riippumatta siitä kuinka dokumentaarinen se on. Elokuvassa dokumentaariset kuvat limittyvätkin rakennettujen kuvien kanssa. Muoto seurailee tv-dokumentin rakennetta. Kuva on kuitenkin rakeisempaa, vähemmän kliinistä, epäpuhdasta ja välillä harhailevaa. Elokuvan teemat liittyvätkin lopulta ennen kaikkea väärinymmärtämisen kysymykseen, sekä samalla haluun kommunikoida ja ymmärtää. Novy Roku tarkoittaa puolaksi Uutta Vuotta -mutta väärin kirjoitettuna.